Tekijä: Hrvoje Milakovic /27. syyskuuta 202126. syyskuuta 2021 Kun löydetty videomateriaalin kauhugenre räjähti räjähdysmäisesti The Blair Witch Projectin ilmestyessä teatteriin, monet tuottajat tarttuivat tilaisuuteen pystyä tuottamaan jotain halpaa, joka lunastaisi tonnia voittoa. Ajan myötä monet elokuvat ovat käyttäneet muotoa saavuttaakseen tällaisen tavoitteen, ja ne ovat kohdanneet sekä menestystä että epäonnistumista. On vuosi 2021, ja katsojien näytöille hyppää uusi otosteelokuva. Missä se seisoo? Menestyksenä vai epäonnistumisena?
VHS 94 on antologiaelokuva, jonka osat ovat ohjanneet Simon Barret, Timo Tjahjanto, Jennifer Reeder, Chloe Okuno ja Ryan Prows. Elokuva kehystää eri tarinat S.W.A.T. Ryhmä, joka johtaa ratsiaa hyvin väkivaltaisen kultin päämajaan. Tiloista löydetyt videonauhat kuvaavat kauhistuttavia kokeita ja tapahtumia, jotka kaikki on sidottu valtavaan salaliittoon.
VHS-sarja on tehnyt itselleen alan tilan pienen budjetin ja törkeän tarinankerronnan ansiosta. Tämä sarjan uusi osa ei todellakaan työnnä kirjekuorta pidemmälle kuin aiemmat elokuvat, mutta se onnistuu lisäämään hieman omalaatuista huumoria ja nostamaan parodiaelementit uudelle tasolle.
Tarinat ovat erilaisia, ja niissä käsitellään kaikenlaisia outoja säikeitä. Hirviön ilmestymisestä viemäriin, pieleen menneisiin hautajaisiin ja vauhdikkaaseen sarjaan hullun tiedemiehen laboratorioon. Elokuvassa on vähän kaikkea, mutta tämän hämmästyttävän vaihtelun tunteen mukana tulee myös epäjärjestyksen ja epäjohdonmukaisuuden tunne. Vaikka tarinat kehystetään S.W.A.T. löydöksiä kultin päämajassa. Millään tarinoilla ei todellakaan näytä olevan muuta yhteistä kuin se, että ne ovat väkivaltaisia ja ne on tehty halvalla.
Joidenkin tarinoiden tuotantoarvot ovat lähes nolla. Löydettyjä elokuvia ei ole koskaan tunnustettu valtavista budjetteistaan, lavasteitaan tai pukusuunnitelmistaan, mutta V/H/S/94 näyttää olleen tehty pienellä budjetilla. Mikä on erittäin suuri ongelma, koska monet tarinat yrittävät olla liian kunnianhimoisia itsensä vuoksi. Pyrkimys ja tahto ovat olemassa, mutta elokuvantekijät eivät voi todella saavuttaa tavoitteitaan. Tämä resurssien puute vaikuttaa elokuvaan niin paljon, että monessa hetkessä kauhuelementti muuttuu puhtaaksi absurdiksi, sillä monet erikoistehosteet näyttävät vain liian väärennetyiltä ja hölmöiltä, jotta niitä voitaisiin ottaa vakavasti. Monet näistä tarinoista muuttuvat sitten gore-festiksi, mutta alkusokin jälkeen sisälmysten jatkuvan ympäriinsä heittelemisen katsominen käy väsyttäväksi ja tylsäksi.
Ohjauksen suhteen on hyvin outoa, että elokuvassa työskentelevistä viidestä ohjaajasta vain Tjahjanto onnistuu saamaan oman äänensä. Elokuvan keskellä näkyvä osa on pisin, ja se on täysin ylitse. Paljon gore, toimintaa ja kammottavia hirviöitä, mutta se on tehty innolla ja asiantuntemuksella. Muut osat eivät eroa paljoa toisistaan, ja ne olisi itse asiassa voinut ohjata sama henkilö.
Kaikkien näytteleminen vaikuttaa väärennökseltä, ja vaikka tämä näkökohta voi lisätä tiettyä charmia joihinkin kohtiin, toisissa se näkyy parhaimmillaan amatöörimäisenä.
Jos vain ohjaajat ja käsikirjoittajat kaikista eri osista olisivat voineet työskennellä enemmän tiiminä erillisen sijasta, elokuva voisi olla johdonmukaisempi ja jokainen osa voisi ruokkia toisiaan.
Tällä hetkellä on niin vaikea löytää elokuvaa, joka on pelottava. Yleisö on nähnyt niin paljon ideoita näytöllä ja osa niistä on tehty niin hyvin, että on vaikea keksiä hyviä asioita ja toteuttaa ne oikealla tavalla on vielä vaikeampaa. V/H/S/94 ei onnistu olemaan ollenkaan pelottava. Se tuntuu ponnistelulta, joka löytää puolustajia vain sarjan kovimpien fanien joukosta tai niistä, jotka eivät välitä katsoa huonoa elokuvaa ja nauravat sille.
Elokuva vahvistaa myös, kuinka rajallinen löydetty materiaaliformaatti on. Tässä vaiheessa pitäisi olla todella selvää, että vain tietyntyyppiset tarinat sopivat hyvin tähän muotoon. Kun taas toisia vain rajoitetaan ilmaisussaan, ja he lopulta loukkaantuvat muodossa, jolla on niin tiukat säännöt ja että se tarvitsee universumin sisäistä järkeä ollakseen järkevä. Elokuvantekijöiden pitäisi alkaa miettimään tätä enemmän. Ehkä jotkut tämän elokuvan tarinat olisivat olleet paljon parempia, jos ne olisi tehty perinteisellä tavalla.
Lisäksi VHS-suodatin on aivan liikaa. Tämä ei ole kaunis elokuva katsottavaksi.
V/H/S/94 saattaa olla askel taaksepäin franchising-sarjalle, mutta sarja ei koskaan ollut tunnettu tuotantoarvoistaan, ja siellä täällä oli aina mielenkiintoisia tarinoita. Täällä kaikki näyttää puolivalmistetulta, suurilla tavoitteilla, mutta ilman resursseja niiden saavuttamiseen. Tuottajat tuntevat varmasti yleisönsä ja tämä ponnistus miellyttää joitain heistä. Mutta ottaen huomioon, että ainakin jokaisen jatko-osan pitäisi yrittää ylittää edellinen, tämä elokuva otti nimensä 94:n liian vakavasti ja vei sarjan monta askelta taaksepäin.
Ehkä perinteisemmällä tavalla tehty VHS-elokuva pitäisi olla tuottajien mielessä tämän jälkeen.