Tekijä: Hrvoje Milakovic /25. marraskuuta 202125. marraskuuta 2021 Netflix on jo jonkin aikaa yrittänyt napata lippua useilta muilta verkoilta, jotka ovat kaivertaneet nimiään vuosikymmeniä. Nyt he luovat hämmästyttävää joulu- ja perhesisältöä, joka oli aikoinaan Hallmarkin alueella, ja he yrittävät myös luoda tilan, jossa he voivat luoda parhaita trillerejä, aivan kuten HBO on tehnyt vuosikymmeniä.
Tämän aloitteen tulos on ollut epäselvä. Jotkut ohjelmat, sekä fiktio että dokumentti, eivät todellakaan osoita vakuuttavien tarinoiden ja mysteerien luomista, kun taas toisista on nopeasti tullut klassisia. Kaavan napsauttaminen on vaikeaa, mutta Netflix yrittää jatkaa. Tässä yhteydessä he noudattavat True Detective -kaavaa luomalla rikostrillerin ja nimeämällä kykyjä päärooleihin. Kevin Hart ja Wesley Snipes liittyvät jo todistettuihin kykyihin kameroiden takana, Narcos ja Narcos: Mexico -elokuvien luojiin.
True Story on Stephen Williamsin ja Hanelle Culpepperin ohjaama minisarja, jonka pääosissa Kid ja Carlton ovat Kevin Hart ja Wesley Snipes. Kid on kuuluisa ja menestynyt näyttelijä ja koomikko, kun taas hänen vanhempi veljensä Carlton on miehen sotku, joka on velkaa kaikille ja näyttää enemmän loiselta kuin mistään muusta. Kun tyttö kuolee Kidin hotellihuoneessa, veljekset aloittavat sarjan epäonnistumisia peittääkseen tapauksen, joka voi pilata Kidin uran ikuisesti.
True Story voi toisinaan olla hämmentävää. On selvää, että Hart esittää sarjassa version itsestään, ja hahmojen ja julkkiksen välinen raja on toisinaan epäselvä. Tämä on varmasti mielenkiintoinen osa esitystä, mutta jolla ei koskaan ole aikaa kehittyä niin kuin sen pitäisi. Hart on erittäin hyvä koomikko. Hän on erinomaista olemaan hauska, mutta kun hän ottaa tämänkaltaisen sarjaroolin, on erittäin selvää, että häneltä puuttuu painovoima saada aikaan tunteellisimmat hetket. He tuntevat olevansa väärennettyjä ja pakotettuja.
Kun Kidin hahmon täytyy olla hauska, huomaat, että juuri siihen rooliin Hart syntyi. Hän on erinomainen karismaattisena ja ammattimaisena esitteleessään ajatusta siitä, mitä koomikko on. On erittäin kiitettävää nähdä Hartin ottavan tällaisen roolin. Se on hänen mukavuusalueensa ulkopuolella, ja se on täydellinen haaste hänelle näyttelijänä. Hän ei ole siellä, vielä. Mutta tämä on vasta ensimmäinen askel.
Kolikon toisella puolella on Wesley Snipes. Snipes oli kerran suuri supertähti. Itse asiassa hänestä voidaan tehdä vastuu supersankarielokuvien tekemisestä mahtaviksi vuosisadan vaihteessa. Hänen roolinsa Bladena on edelleen legendaarinen ja ihmiset muistavat hänet hyvin lämmöllä. Toinen mielenkiintoinen huomautus esityksestä on se, että Snipes myös kanavoi osan persoonastaan näyttelemäänsä hahmoon. Carlton on armosta pudonnut tähti, joku, joka olisi voinut olla suuri pitkään, mutta jonka päätökset ovat polttaneet häntä kerta toisensa jälkeen.
On hienoa nähdä Snipes jälleen näytöllä. Toisin kuin Hart, Snipes todella tietää kuinka saada aikaan vakavimmat dramaattiset hetket. Se on todella osoitus hänen lahjakkuudestaan, ja olisi todella hauskaa nähdä hänen käyttävän tätä esitystä hyppylavana tehdäkseen paluun. Hän tarvitsee sitä, ja me tarvitsemme sitä myös.
Teknisellä tasolla esitys on erittäin hyvin kuvattu, ja se näyttää hienolta, mutta älä usko, että näet täällä hämmästyttäviä elokuvamusiikkia tai edes upeita sarjoja. Esitys tuntuu tietyiltä osin halvalta, mutta se on hyvä, koska kerrottava tarina ei todellakaan vaadi valtavaa budjettia tai tonnia CGI-visuaalia.
Juoni on aina erittäin tärkeä tämän tyyppisessä esityksessä, koska se aiheuttaa tunteita, ihmetystä ja uteliaisuutta. Valitettavasti ensimmäisen jakson käännepisteestä lähtien käänteet vain viivästyttävät väistämätöntä lopputulosta. Kaikki on liian ennustettavaa, ja jotkut juonivälineinä käytetyt hahmot tuntuvat todellakin nappuloilta shakkilaudalla todellisten kolmiulotteisten olentojen sijaan. Juoni on loppujen lopuksi tarpeeksi viihdyttävä. Ne, jotka tuntevat tämäntyyppisen tarinan, sitä vastoin joutuvat vain odottamaan hahmojen ottamista kiinni.
Minisarjan muoto ei salli toista tuotantokautta, mutta se on parempi näin. Kirjoitus on niin heikko, että toinen erä olisi vain tätä huonompi. Vain yhden kauden aikana True Storylla on mahdollisuus lähteä korkeimpaan mahdolliseen sisällön laatuun.
Ehkä toisella kaudella muiden näyttelijöiden kanssa ja paremmalla kirjoittamisella saadaan parempia tuloksia, mutta se on hyvä.