Vuonna 1995 Richard Linklater muutti romanttisen elokuvan ikuisesti. Hänen elokuvansa Before Sunrise osoitti, että romanttiset elokuvat eivät vaadi valtavia lavasteita, jättimäisiä taidokkaita lavasteita, upeita partituureja tai edes valtavia näyttelijöitä. Linklater osoitti, että tarvittiin vain kaksi upeaa näyttelijää ja hyvä vanhanaikainen keskustelu. Tällaista keskustelua me kaikki päädymme keskustelemaan tärkeiden toisten kanssa suhteen rakastumisvaiheessa. Sen jälkeen monet elokuvat ovat käyttäneet tätä kaavaa, ja tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Samaa henkiä on vaikea vangita pulloon kahdesti, mutta on olemassa hyviä esimerkkejä, jotka ovat tehneet juuri niin. Tällä kertaa The Time It Takes ottaa tämän mahdollisuuden kertomalla kahdesta ihmisestä, Linasta ja Nicosta, ja siitä, kuinka heidän rakkautensa ei ehkä ole niin vahva kuin miltä näyttää.
Onko tämä Netflix-minisarja osuma vai missaako se kokonaan?
The Time it Takes on Netflixin minisarja, jonka pääosissa ovat Nadia de Santiago ja Álvaro Cervantes. Minisarja kertoo tarinan Linasta, 32-vuotiaasta naisesta, joka on ollut yhdeksän vuoden suhteessa poikaystävänsä Nicon kanssa. Valitettavasti he eroavat. Tämä saa Lina muistamaan tietyt suhteensa kohdat, kun hänen aikansa lähestyy ja tulee tehdä päätös, joka voi muuttaa hänen elämänsä pysyvästi.
Parin eron asetelma ei ole ollenkaan uusi. Se on monien muiden elokuvien, romaanien ja TV-ohjelmien lähtökohta, mutta The Time It Takes -ohjelmassa on omat puolensa. Siitä hetkestä lähtien, kun elokuva siirtyy toistoon heidän Netflix-käyttöliittymällään, he kohtaavat jotain, mikä kiinnittäisi kenen tahansa huomion, eli esitysajan. Minisarja on jaettu 10 jaksoon, kukin 10 minuuttia (ilman krediittejä). Esitys vie konseptin vielä pidemmälle aloittamalla jaksolla, joka viettää yhden minuutin tarinan nykyisessä ajassa ja yhdeksän minuuttia tarinan menneisyydessä.
Tarinan jatkuessa jokainen jakso työntää tasapainoa yhä enemmän kohti nykyhetkeä, kunnes viimeisessä jaksossa vietämme yhdeksän minuuttia nykyisyydessä ja vain minuutin menneisyydessä. Jotkut voisivat pitää tämän tyyppistä rakennetta yksinkertaisena temppuna, ja se on teknisesti sitäkin, mutta se toimii ja estää asioita vanhenemmasta nopeasti. Pelkästään rakenne toimii niin hyvin, että se saattaa hämärtää sen tosiasian, ettei tarina ole jotain erityistä tai sellaista, jota innokas katsoja ei ole kokenut lukemattomia kertoja aiemmin.
Tarina sinänsä on täynnä helliä hetkiä, jotka osoittavat kuinka nämä kaksi ihmistä rakastuivat toisiinsa, ja samalla se näyttää hetkiä, jolloin asiat alkoivat mennä huonosti. Juoni virtaa jatkumossa ja suhteen etenemistä on helppo seurata, mutta jotkut hetket, sekä hellät että surulliset, toimivat paremmin kuin toiset. Jotkut iloiset hetket tuntuvat esimerkiksi hyvin pakotetuilta, kun taas toisilla surullisilla hetkillä puuttuu konteksti, ja hahmon reaktio vaatii yleisöltä hieman enemmän työtä logiikkaaukkojen täyttämiseksi.
Onneksi ohjelmassa on kaksi hämmästyttävää johtoa, jotka nousevat jopa käsikirjoituksen heikoimpien hetkien yläpuolelle. de Santiago on upea Lina, nuori nainen, joka loistaa olemaan viehättävä ja söpö. Hänen matkansa minisarjan alusta loppuun on varsin mukaansatempaava, ja häneen juurrut helposti synkimpinäkin hetkinä. Sama pätee Cervantesiin, jolla on valtavasti karismaa työskennelläkseen ja joka on vakuuttava näyttelijä.
Cervantesin hahmolla Nicolla on kuitenkin vähemmän näyttöaikaa kuin Linalla, ja koska ohjelman päänäkökulma on hän, suurin osa hänen hahmonsa tärkeistä kehityshetkistä tapahtuu ruudun ulkopuolella. Esityksen päättyessä osa Nicosta on edelleen mysteeri, ja tämä saattaa vahingoittaa lopun tehoa.
Teknisellä tasolla esitys menee minimalismiin ja naturalismiin. Monimutkaisten otosten tai ainutlaatuisten visuaalien luominen ei koskaan tee kovaa työtä. Tämä kuvakulma saattaa luoda esityksen, joka on visuaalisesti yleinen, mutta joka tuntuu myös sopusoinnussa sen realistisen rakkauden kanssa, jota esitys yrittää saada aikaan.
Loppujen lopuksi The Time It Takes onnistuu tutkimaan vaikeuksia, jotka liittyvät erityiseksi pitämäsi suhteen unohtamiseen. Unohda, että erityinen henkilö ei tule helposti, ja joskus se on mahdotonta, mutta se on jotain, jota me kaikki koemme ainakin jossain vaiheessa elämää, mikä tekee esityksestä yleismaailmallisen vetovoimansa. Jokaisen jakson lyhyt esitysaika tekee siitä erityisen helpon yhdeltä istumalta katsomisen. Joten jos tarvitset lyhyen ja katkeransuloisen rakkaustarinan, niin The Time It Takes on sitä mitä etsit.