Tekijä: Robert Milakovic /20. syyskuuta 202120. syyskuuta 2021 Historiallisesti britit karkottivat vangit Yhdysvaltoihin ja myöhemmin Australiaan. Ne lähetetään avaruuteen vuonna 2044. Tämä on Luke Armstrongin elokuvan Solitary ja VFX-työntekijän ohjaajan taustalla oleva konsepti. Samaniminen lyhytelokuva kuvattiin 14 päivässä ja valmistui COVID-19:n ansiosta etänä.
Ensimmäisessä kohtauksessa poliisi jahtaa Issacia (Johnny Sachon, Bonded by Blood 2). Jotkut asiat eivät näytä koskaan muuttuvan, koska he onnistuvat ampumaan ja murhaamaan mustan sivullisen. Seuraavaksi hän tietää, että hän on hereillä avaruuskotelossa vain Alanan (Lottie Tolhurst) ja laivan tietokoneen kanssa pitääkseen hänet seuraa.
Hänet on tuomittu elämään avaruudessa Maan ensimmäisessä siirtokunnassa, vaikka hän ei muista oikeudenkäynnistään tai tuomiostaan. Asiaa pahentaa vielä se, että emolaiva, jonka oli tarkoitus kuljettaa heidät sinne, räjähtää jättäen heidät avaruuteen. Kun aika ja happi loppuvat, heidän on löydettävä keino palata Maahan.
Armstrong on työskennellyt elokuvissa, kuten Guardians of the Galaxy, Annihilation ja The Witcher, ja se näyttää. Solitary alkaa upeilla kuvilla tulevasta Lontoosta. Valitettavasti mikään henkeäsalpaavista rakenteista tai lentävistä autoista ei ole näkyvissä Isaacin kohtausten aikana. En ole varma, johtuiko tämä varojen puutteesta vai siitä, että COVID keskeytti jälkituotannon. Se on kuitenkin elokuvan ainoa merkittävä puute erikoistehosteiden suhteen.
Toivon, että voisin sanoa saman elokuvan loppuosasta. Solitary on enimmäkseen kahden hengen, yhden paikan elokuva. Radion ansiosta muita henkilöitä voidaan kuulla, mutta niitä nähdään harvoin. Valitettavasti suurin osa kuulemastamme on yksitoikkoista ärsyyntymiseen asti. Kun uutisryhmä haastattelee heitä, he ovat niin tylsiä, että useimmat aamuohjelmat kuulostavat älyllisiltä keskusteluilta.
Kuten käy ilmi, Issac vangittiin tyttöystävänsä (Connie Jenkins-Greig, The Kid Who would Be King) peliriippuvuuden vuoksi. Joten tietysti hän lyö vetoa siitä, palaako hän vai ei. Tämä on se luonnehdinnan aste, jonka saamme. Se on myös sellainen asia, jonka käsikirjoitus korostaa.
Solitaryn näkemys näkyvämmistä teemoista, kuten vankiloiden kunnosta ja vankien avaruuteen lähettämisen eettisyydestä, on tylsää ja pinnallista. Ilmastonmuutos ja ylikansoitus mainitaan myös käsikirjoituksessa, mutta niitä ei käsitellä. Kuvan tarkoitus on antaa pointti. Se ei vain näytä osaavan sanoa sitä. Solitary on yksi niistä käsitteistä, joista voi tehdä erinomaisen lyhytelokuvan. Se on puhelias ja epäkiinnostava. Se ei vain skaalaudu hyvin pituuteen.