Tekijä: Hrvoje Milakovic /16. syyskuuta 202116. syyskuuta 2021 Kauhugenre ei yleensä ole ensimmäinen suunta, jota elokuvantekijät ajattelevat tehdessään elokuvia lapsille. Itse asiassa vanhemmat yrittävät kaikin keinoin välttää tällaisia näppäilyjä pelastaakseen pikkuisen herkät mielet useilta painajaisten kuuilta. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, kun elokuvantekijä laskeutuu tähän kaninkoloon varmistaakseen, että he osuvat naulan päähän. Muuten siitä tulee kallis virhe.
'Nightbooks', uusin Netflixin synkkä fantasiaelokuva, käsittelee lasten hyväksikäytön teemoja, ja siinä on melko pelottavia otoksia ja ehkä liian tummia alaikäisille, mikä todistaa, että se, mikä toimii kirjoitettuna, voi joskus olla liian pelottavaa käsitellä, kun se näytetään. näytöllä. Tästä huolimatta tämä ominaisuus työntää yleisön reunaan lukuisilla hyppypeleillä, mustalla magialla ja pelottavilla tarinoilla nuotion äärellä. Kuitenkin leikkisä muoto, jossa se on rakennettu yhdistettynä valtavaan kunnianosoitukseen luoville nuorille ihmisille, antaa ominaisuudelle lämpöä, joka neutraloi sen aiheuttamat vilunväristykset.
David Yarovesky ohjaa tämän elokuvan käsikirjoituksesta, jonka on kirjoittanut Mikki Daughtry yhteistyössä Tobias Iaconisin kanssa. Nimi perustuu vuonna 2018 julkaistuun samannimiseen lastenkirjaan, jonka on kirjoittanut J.A White. Nightbooksin pääosissa Winslow Fegley, Lidya Jewett ja Krysten Ritter sai ensi-iltansa Netflixissä 15. syyskuuta 2021.
Tämän fantasiaelokuvan on tuottanut Sam Raimi, 1980-luvun synkän komedia-kauhuklassikon The Evil Dead 2:n takana oleva ammattilainen, ja siksi se on lapsiystävällinen versio tästä luuta jäähdyttävästä tarinasta. Mukana on monia klassikoita, kummittelemista paikoista maagisiin kirjoihin ja muinaisista haamuista lumoutuneisiin metsiin. Tästä versiosta puuttuu kuitenkin edellä mainitussa ominaisuudessa koettu slapstick-huumori. Onneksi Natacha The Witchiä näyttelevällä Krysten Ritterillä on erinomainen kokemus pahiksien soittamisesta, ja hänen toimituksensa lasten kiduttamista rakastavana naarastavana heksana tulee aivan luonnostaan. Itse asiassa hän tekee pahasta näyttävänsä niin hauskalta, että on pakko verrata Meryl Streepin esitystä elokuvassa 'Paholainen pukeutuu Pradaa'.
Elokuva ei tuhlaa ratkaisevaa aikaa esittelemällä oudon tilanteen päähenkilön elämässä, nuoren pojan nimeltä Alex, jota näyttelee Winslow Fegley ja joka on todella upea kirjoitettujen sanojensa, varsinkin pelottavien tarinoiden, kanssa. Avauskohtauksissa kohtaamme hänet ahdistuneena ja emotionaalisesti ylikuormittuneena; Vaikka hän onkin haavoittuvainen, hänet houkutellaan pahan noidan Natachan lumottuun asuntoon. Tämä kompleksi on massiivinen ja voi vain laajentua pitämään sisällään kaiken, mitä noita haluaa ja voi teleportata kaikkialle maailmaan. Meille ei kerrota, miksi Alex on järkyttynyt ennen kuin elokuva saavuttaa huipentumansa, mikä on äärimmäisen älykästä, koska se pitää yleisön paikoillaan odotuksen lisääntyessä.
Vangittuaan Alexin Natachasta tuntuu, että nuori poika ei lisää hänen elämäänsä mitään, joten hän päättää päästää eroon hänestä. Mutta Alex vakuuttaa lumottajan, että hän voi kertoa uusia pelottavia tarinoita Natachalle joka päivä, mihin hän nopeasti suostuu. Mutta saalis on, että tarinoiden on läpäistävä noidan hyväksyntä, jotta ne voidaan laskea, ja meidän on sanottava, että hän on yhtä julma kuin kritiikkinsä kanssa tulee. Kiitos Alexin sanataidot, vaikka hän onnistuukin suorittamaan tehtävänsä, vaikka haasteet ovatkin käsillä.
Takaisin maagiseen taloon, hän ei ole ainoa Natachan vankeudessa ollut vanki. On toinenkin vanki, hieman vanhempi tyttö nimeltä Yasmin, roolissa Lidya Jewett. Yasmin on intohimoinen tieteeseen ja maagiseen kasvitieteeseen, koska hän hoitaa Natachan kasveja ja hoitaa muita askareita hurjassa asunnossa, minkä vuoksi hän on edelleen elossa. Yhdessä he alkavat salaa haukkua suunnitelmaa paeta Natachan pahasta otteesta.
Mielenkiintoisin hahmo heistä on varmasti Lenore, piikikäs kissa, joka voi nopeasti mennä incognito-tilaan halutessaan. Lenoren matka on erittäin monimutkainen ja saa jossain vaiheessa odottamattoman käänteen. Yleisesti ottaen 'Nightbooks' pitää hahmonsa pienenä ja tarinan dynamiikan yksinkertaisena, kun se paljastaa jokaisen hahmon henkilökohtaiseen psykologiaan liittyvän mysteerin.
Mainitsin jo, että Ritterin Natacha-noida on esimerkillinen; tätä kuitenkin vahvistaa hänen yleinen näkemyksensä. Hänellä on sinisen sävyinen hiustyyli, hänen meikkinsä on tyylikäs ja hänen tyylivalinnansa ovat upean ilkeitä ja virkistäviä. Hänen pukeutumisensa ja meikkauksensa tehtiin erinomaisesti ja kauniisti, ja hänen kameleonttinsa tuli esiin luonteeltaan, joka voi muuttua tylsistyneestä ilkeästä painajaiseksi silmänräpäyksessä. Älä kuitenkaan anna tämän hahmon tyttömäisen kauniin ulkonäön hämätä, sillä hän on yhtä ilkeä ja sydämetön. Hänellä on hämähäkiltä näyttäviä olentoja, jotka voivat kaivaa silmät suoraan kuopastaan, ja mikä pahempaa, hänellä on jonkinlainen annoskarkki, joka tekee hänen kahdesta vangistaan mielettömiä ahmattimia.
Jos kuvaus kuulostaa hieman tutulta, se johtuu siitä, että 'Nightbooks' koskettaa klassisia tarinoita ja satuja, joita lapset ovat kasvaneet kuuntelemalla tai lukemalla kirjoja. X-faktorinsa vuoksi tämä elokuva käyttää kuitenkin tietoisesti klassisia säveliään omaperäisyydestään tinkimättä. Elokuvan visuaalinen vetovoima ei johdu pelkästään itse tarinasta, vaan myös taiteen suunta on loistava, tuotantosuunnittelu henkeäsalpaava ja puku ja meikki hyvin viimeistelty.
Jännittävästä juonesta huolimatta elokuvan keskiosa on hieman tylsä, jota painaa liiallinen CGI:n käyttö ja liian helposti selvitettävä mysteeri. Kerronta on melko lihava, mutta keskus tuntuu hieman alitehdyltä. Esitykset onnistuvat kuitenkin tekemään tästä leffasta edelleen maistuvan.
'Nightbooks' huokuu antologian tunnelmaa. Valitettavasti näitä ei oteta täysin huomioon, koska Alexin tarinat esitetään animoitujen jaksojen avulla, joissa kerronnassa on tuskin tarpeeksi kertoja, kun taas hänen tarinankerrontaistunnot Natachan kanssa tuntuvat seremonialta. Alexin novellit olisivat voineet tehdä elokuvasta pelottavamman verrattuna siihen, että hän vietti tonneittain aikaa noitamysteerin tutkimiseen.
Lapsille suunnattujen kauhuelokuvien tuotanto on tietysti harvojen rohkeiden suuntaama polku. Yökirjat rakastavat kuitenkin sekä lapsia, nuoria että aikuisia, ja vaikka se saattaa saada pikkulapset riitelemään vanhempiensa sänkyyn yöllä, se tarjoaa suurta helpotusta, jonka vain tämä genre voi tarjota. Lisäksi lapset lyövät elokuvissa aina pahat pedot, joten se on mukava tapa koventaa heitä. 'Nightbooks' menestyy hahmoineen, mutta kompastelee tahdissa ja voimakkuudessa, mutta silti se on loistava elokuva katsottavaksi, joten nappaa popcornit ja pursua pois.