Tekijä: Arthur S. Poe /22. syyskuuta 202122. syyskuuta 2021 Edgar Scott on taloustieteilijä ja tietokannan johtaja, joka yhdessä vaiheessa elämäänsä päätti kirjoittaa kirjoja. Inspiraationa sellaisista dystopisen kirjallisuuden mestariteoksia kuin George Orwellin legendaarinen Yhdeksäntoista kahdeksankymmentäneljä ja Aldous Huxleyn Uusi uljas maailma , hän päätti käyttää näitä inspiraatioita sekä henkilökohtaista kokemustaan tietokantojen parissa työskentelemisestä kirjoittaakseen scifi-kirjoja erittäin hämmentävistä ilmiöistä.
Hänen uusin kirjansa, 418: Olen teekannu , on juuri ilmestynyt ja siitä on tullut Amazon #1 bestseller . BookTrib tiivisti dystopian kirjasta seuraavasti:
Sisäinen ja ulkoinen elämä kohtaavat Edgar Scottin huolestuttavassa tarinassa maailmasta, jossa ihmiset luovuttavat kehonsa vastineeksi mielen nautinnoista. Aldous Huxleyn kaltaiset tieteiskirjallisuuden klassikot herättävät mieleen Uusi uljas maailma ja Isaac Asimovin Minä robotti , Scott näyttää meille äärimmäisyydet, kun pakenemme todellisuuttamme ja jätetään ruumiimme taakse.
- BookTrib
Meillä oli ilo istua herra Edgar Scottin kanssa keskustelemassa tästä uudesta dystooppisesta bestsellerist, ja hän vastasi meille joihinkin kysymyksiin. Saimme selville kirjan luovan prosessin ja inspiraation, mutta myös koko kirjoitus- ja muokkausprosessin, joka, vaikka se oli pääosin sujuvaa, vei paljon aikaa. Keskustelimme myös romaanin ja sen hahmojen tulevaisuudesta Scottin kanssa, joka paljasti, oliko hänellä suunnitelmia palata tähän maailmaan.
Saimme myös eksklusiivista tietoa kirjaan perustuvasta live-action-elokuvasta, jonka käsikirjoitusta Scott itse kirjoittaa tällä hetkellä. Mutta antaaksemme sinulle täydellisen käsityksen siitä, miten se kaikki kehittyi, tässä on koko haastattelu iloksesi.
1. Mitä voit kertoa minulle kirjastasi 418: I Am a Teapot?
418 on ei niin kaukainen, lähes fiktio, dystopia. Mukaansatempaava internet on tullut olemaan, voimme nähdä, kuulla, haistaa, koskettaa, maistaa, tuntea kaiken, mikä on ohjelmoitu. Jos haluat mennä kuuhun, voit tuntea niin vähän tai paljon kuin haluat, etkä koskaan jätä nojatuolisi turvallisuutta ja mukavuutta. Mutta tämä on maailma, joka on mennyt pieleen. Jos saisit kokea verkossa tässä laajuudessa, tulisitko koskaan offline-tilaan?
Sen ytimessä on tarina sekä päähenkilön että antagonistin vapautumisesta ympärilleen kehittyneen maailman hallinnasta. He etsivät merkitystä, identiteettiä ja merkityksellistä elämää.
2. Mikä sai sinut rikkaasta, mutta erilaisesta taustasta kotoisina, joten päätit kirjoittaa kaunokirjallisuuden romaanin?
Huomasin olevani ärsyttävä hyvä siinä, mitä minulle maksettiin: tietojen, verkkojen hallinta ja suojaus, vianmäärityskoodit, tulipalojen sammuttaminen. Mutta en nauttinut siitä. Kasvoin kotona, kirjaimellisesti kirjojen ympäröimänä; meillä oli kirjahyllyt melkein joka huoneessa. Kirjojen piti syntyä jonkun mielikuvituksesta, joten miksi ei minun? Olen aina nauttinut reaktioista, joita kirjoitukseni saattoi herättää, jopa yksinkertaisissa sähköpostiviesteissä. Romaanin kirjoittaminen on yksinkertaisesti suuremman kuvan täydellisempi käännös proosaksi.
Fiktio on tapa saada lukija ajattelemaan ja pohtimaan uusia mahdollisuuksia. Vaikka sanomani asiat ovat epämiellyttävän lähellä todellisuutta, olen näyttänyt synkän maailman, olen myös osoittanut, että toivoa on. Emme usein ymmärtäneet, että kun emme uskoneet, että meillä oli vaihtoehtoja, tämä oli meidän valintamme. Lainaan itseäni: Kukaan ei voi pakottaa sinua hyväksymään kohtaloa, jota et ole valinnut. Ongelmana on, ettet tiedä, että sinulla on valinnanvaraa (sivu 334/418: Olen teekannu). Katso, minun piti kirjoittaa tämä kirja.
3. Luuletko, että tekninen taustasi auttoi sinua tämän kirjan kirjoittamisessa?
Varmasti teki: Minun tehtäväni oli usein arvioida uusia teknologioita työnantajani mahdolliseksi käyttöön tai integroimiseksi. On erittäin tärkeää nähdä uusien teknologioiden huonot ja hyvät puolet, haluamme nähdä ne realistisesti: Mitä saamme? Mikä on hinta? ja miten se toteutetaan? Mihin muuhun se vaikuttaa? Tämä liittyy suoraan romaaniini.
Haluaisin poiketa; Rakastan tekniikkaa ja kirjoitan usein omia ohjelmiani Rubylla tai Pythonilla omaksi huvikseni. Tekniikka tuo meille uusia ihmeitä joka päivä. Tekniikan marssi on väistämätön, mutta no, katso yllä oleva kappale. Meidän pitäisi aina kysyä, mitä me saamme? …
4. Kuinka kauan sinulla kesti kirjoittaa 418: I Am a Teapot? Menikö se sujuvasti?
418: Olen teekannu kirjoittaminen kesti noin kahdeksan kuukautta. Editointi kesti paljon kauemmin. Kirjoittaessani oli päiviä, jolloin minulla oli kuin kuumetta, pääni oli kuuma ja minun piti käydä kävelyllä varmistaakseni, että kirjoittamani ei todellakaan ollut maailma, jossa elän. Editointi on todellinen kirjoittamisen taito. Ensimmäisen luonnoksen kirjoittaminen tarjoaa vain lomakkeen työskentelyyn, muokkaus ovat työkaluja, joita käytämme ideoiden terävöittämiseen. Kaiken kaikkiaan kesti vielä vuoden lukemista, tarkastelua, muutoksia, uusien toimittajien etsimistä ja heidän kommenttiensa tarkistamista.
Romaani ei ole tyhjentävä tiedonlähde – toivottavasti olen monessa asiassa väärässä – mutta se on nyt hieman ajassa jäätynyttä kirjallisuutta, joka valaisee maailmaa, jota kohti olemme menossa. Olen tyytyväinen siihen ja olen iloinen, jos se on saanut edes yhden lukijan ajattelemaan.
5. Sanoisitko mielipiteesi olevan, että yhteiskuntamme on menossa siihen, mitä kuvasit kirjassasi? Onko dystopinen tulevaisuus se todellisuus, joka meitä odottaa?
Toivon todella, että ei. Dystopiani on yksi mahdollinen tulevaisuus. Uskon kyllä, että yritämme löytää tapoja luoda käytännössä palkaton työvoimaluokka, mutta jos se saa teknologian kehityksen pysähtymään, kuten romaanissani, niin kumpikaan lopputulos olisi kylmiä. Mutta samanlainen tulevaisuus voi odottaa meitä, jos emme ryhdy kysymään kysymyksiä, kuten mitä saan, mistä luovun?
Jos emme ala kyselemään siitä, mitä teknologia tekee meille, tulemme edelleen eristäytymään. Romaani kuvaa kahta miestä äärimmäisen eristyneissä tilanteissa. Kumpikaan ei pysty ratkaisemaan tilanteitaan ilman toisen apua, muuten heidän kohtalonsa odottaa päivänsä loppua joko eläkkeellä tai kuolemassa.
Vaikka tekniikka on kutistanut maailmaamme, se on saattanut tehdä naapureistamme kauempana.
6. Mitä mieltä olet siitä, että kirjaasi verrataan joihinkin suurimmista kulttiklassikoista, kuten Aldous Huxleyn Brave New World ja Isaac Asimovin I, Robot?
Minä punastun. Brave New World yllättää minut hieman, mutta meillä on ajatus verkkoviihteestä ja suorasta hermostimulaatiosta, joka korvaa Soman, joten olen tyytyväinen ja imarreltu. Romaani viittaa myös siihen, että henkilökunnan lapset kasvatetaan päiväkodeissa, kunnes heidät voidaan muuttaa henkilökunnaksi. Mutta dystopiassani yhteiskunta ei välitä kenenkään henkilökunnan terveydestä, jos he voivat työskennellä. Mikä on huolestuttavaa, kuten jotkut työnantajat näkevät henkilöstönsä nykyään.
Luulen, että minua miellyttää eniten se, että nuo kirjat on kirjoitettu vuosina 1932 ja 1950, ne ovat kestäneet ajan kokeen, koska ne olivat hyvin kirjoitettuja ja inspiroivia ajatuksia, kaksi asiaa, joihin pyrin. Toivon, että olen edesauttanut jotain suurempaa hyvää kirjallisuutta, vuosi 1950 oli hirvittävän kauan sitten.
7. Luuletko, että 418: I Am a Teapot saa jatko-osan, ehkä sarjan?
Tällä hetkellä en aio kirjoittaa jatko-osaa. Se on dystopia, ja se tekee kirjoittajan kokemisesta hieman synkkää. Mutta näen lukuisia poikkeavia kohtia. Romaanissa on monia tarinalinjoja, joista tahansa voidaan ekstrapoloida. Saatan päättää palata 418:n, Brian/Kingin tai Princen seikkailuihin, mutta toistaiseksi jatko on yksinkertaisesti 404: Not Found.
8. Tiedän, että pyrit tekemään kirjastasi live-elokuvan, onko sillä mielestäsi mahdollisuus, ja entä mahdollinen menestys?
Työskentelen parhaillaan 418: I am a Teapot -käsikirjoituksen kirjoittamisen/tarkistuksen parissa. Luulen, että on mahdollista, että siitä tulee elokuva- tai televisiotaiteilija. Meillä on paljon työtä, mukaansatempaava internet, ohjelmoitavat ihmiset, mureneva maailma, täynnä visuaalisia esityksiä ja hurmaavia tummia kuvia. Luulen, että tämä tarina huutaa jonkun, jolla on oikea näkemys ja median kyky omaksua sen ja hengittää väriä sanoille, joita olen jättänyt jälkeeni.
Veikkaan, että tästä tulee eeppinen ja toisin kuin mikään muu tänään.
9. Kenet haluaisit nähdä päärooleissa?
Se on outoa, kun aika kuluu, olen vähemmän varma. Olen avoin kuulemaan, mitä ihmisten mielestä näiden roolien pitäisi täyttää. Alunperin ajattelin, että Brianin / Kingin tulisi täyttää näyttelijä, kuten edesmennyt Irrfan Khan. En ole siitä paljoa huolissani, koska tiedän, että kun tapaan oikean näyttelijän, minulla on sisäelinten reaktio heihin siinä roolissa.
Luulen, että näyttelijän on ymmärrettävä hahmojen kohtaamat ongelmat, Brian pysähtyy, kun ei tiedä Miten? ja 418 – joka ei ymmärrä turhautumista – on hämmentynyt ja eksyksissä. Mielenkiintoista on, että nämä ovat kaksi tekijää, jotka pysäyttävät monet meistä. Ehkä olemme kaikki teekannuja? Koska me kaikki voisimme olla teekannuja, keitä näyttelijät/näyttelijät voivat olla, on auki.
10. Luuletko julkaisevasi kirjat, jotka olet tehnyt 25-vuotiaana? Voitko kertoa niistä hieman?
Ei, en usko koskaan julkaisevani niitä kirjoja. En halua turhauttaa pyrkiviä kirjailijoita, mutta mielestäni ensimmäinen kirja, muutama ensimmäinen kirja, jonka kirjoitat, koskevat itseäsi. Mielestäni se on väistämätöntä ja sitä, että et voi kirjoittaa jotain itsestäsi irrallaan ennen kuin olet päässyt eroon siitä polttavasta kutinasta kirjoittaa omia kipujasi paperille.
Minulla on edelleen nuo kirjat, mutta ne ovat sanoja, jotka on heitetty ajan virtaan, olen paljon iloisempi keksiessään uusia tarinoita.
11. Mitä voit kertoa meille tulevaisuuden suunnitelmistasi? Kirjoihin liittyviä, mutta myös TransMedia Groupia?
Työskentelen elokuvan 418: I am a Teapot käsikirjoituksen parissa. Etsin luovia mieliä puhaltamaan värillisiä kuvia käsikirjoituksissa piirtämiini lankakehyksiin.
Olen lähellä murhamysteerin luonnosta. Voin sanoa, että ei ole mysteeriä siitä, kuka murhataan, eikä mysteeriä siitä, kuka sen tekee. Romaani kertoo oikeudenmukaisuudesta ja sen serkkujen vihasta ja kostosta. Tämän romaanin pitäisi herättää kaksi välitöntä kysymystä: selviääkö hän siitä? ja haluaako lukija hänen pääsevän siitä eroon?
Emme todellakaan malta odottaa, että pääsemme näkemään 418: I am a Teapot livenä. Sen lisäksi, että se kuulostaa hyvältä, tarvitsemme myös hyvää dystopista työtä näytöillä.